Pirstaleiseen hoitopolkuun turvaa ajantasaisesta lääkeosaamisesta
Keskustelu hyvinvointialueiden säästötoimenpiteistä käy vilkkaana alijäämäennusteineen. Säästöjä haetaan muun muassa uudelleenresursoinnista, ympärivuorokautisen palveluasumisen paikkojen vähentämisestä, yhteisöllisen asumisen sekä kotihoidon paikkojen lisäämisestä.
Ikääntyneet siis asuvat tulevaisuudessa yhä todennäköisemmin kotona, jolloin myös lääkitykseen liittyvät asiat hoidetaan useammin kotiympäristössä. Moni iäkäs kärsii jo nyt lääkehoidon pirstaloitumisesta usealle eri hoitotaholle ja lääkärille. Keikkatyö on yleistynyt, jonka myötä saman asukkaan luona käy useita eri hoitajia. Heitä hoitava lääkäri vaihtuu usein, eivätkä he myöskään itse asioi apteekissa. Useisiin tapaamiskertoihin perustuvia hoitosuhteita syntyy yhä harvemmin.
Samaan aikaan iäkkäillä vältettävien lääkkeiden käyttö ja monilääkitys lisääntyvät Suomessa. Fimean Kanta-palveluista keräämien Reseptikeskuksen lääkeostotietojen mukaan eniten iäkkäillä vältettävien lääkkeiden käyttäjiä havaittiin Kymenlaakson hyvinvointialueella, jossa vuosien 2020–2021 välillä tällaisia lääkkeitä oli ostanut yli 40 % yli 75-vuotiaista henkilöistä. Matalin osuus havaittiin Lapin hyvinvointialueella, jossa vastaava luku oli noin 33 %. Fimean mukaan vältettävien lääkkeiden käyttö iäkkäillä on yhteydessä lisääntyneisiin terveysseurausten ja sairaalahoidon riskiin, ja siten suurentuneisiin kustannuksiin. Lääkkeiden käyttöön voi liittyä esimerkiksi murtumia ja kuolleisuuden lisääntymistä.
Fimea on myös tarkastellut monilääkittyjen (kymmenen tai useampaa eri lääkettä ostaneiden) osuutta kaikista yli 75 vuotta täyttäneistä neljän kuukauden tarkastelujaksolla, joista monilääkittyjen osuus kasvoi kaikilla hyvinvointialueilla yhtä lukuun ottamatta.
Lääkitys jaellaan monilääkityille yhä useammin valmiisiin annospusseihin. Tämä lisää lääkitysturvallisuutta pienentämällä jakovirheiden todennäköisyyttä. Parannettavaa kuitenkin löytyy. Annosjaeltu lääkitys on edelleen altis etenkin tiedonkulun haasteille esimerkiksi annosmuutosten osalta. Koska annosjakelu pienentää lääkekustannuksia käyttämällä edullisinta geneeristä valmistetta, vaatii sen vaikutusten seuranta ja niistä viestiminen myös uudenlaista osaamista.
Tarvitsemme nyt ja jatkossa mahdollisimman paljon ennaltaehkäisevää lääkitysturvallisuustyötä taitavia lähi- ja sairaanhoitajia, lääkäreitä sekä farmasisteja. Siis heitä, jotka pystyvät havaitsemaan potilaan lääkityslistalta tärkeimmät yhteisvaikutukset, ja osaavat epäillä lääkityshaitan syyksi esimerkiksi lääkityslistalla olevaa iäkkäille soveltumatonta lääkettä. Ja heitä, jotka osaavat havaita monilääkityn lääkelistalta erilaisia lääkityksen kuormia ja yhteisvaikutuksia. Se vaatii ajantasaista ja konkreettista osaamista lääkehoidoista.
Ajantasainen lääkeosaaminen voidaan nähdä paitsi asiakasnäkökulmasta, myös strategisesta näkökulmasta osana laatutyötä. Tätä osaamista onkin syytä mitata ja hankkia mahdollisimman laajasti juuri nyt.
Kirjoittaja:
Milla Heinonen
Asiantuntijapartneri, proviisori
