Hoitajien osaamisen kehittäminen
Lääkehoito ja sen toteuttaminen perustuu osaamiseen. Osaaminen tulisi olla ajantasaista ja toteuttajalta odotetaan tarkkuutta lääkehoidon käytännön toteutukseen. Lääkehoito on muuttunut yhä vaativammaksi ja se lisää hoitohenkilökunnan täydennyskoulutusten ja osaamisen varmistamisen tarvetta. Työnantajalla on lain mukaan velvollisuus säännöllisesti varmistaa henkilökunnan osaaminen. Ja tätä kannustaisin jokaisen organisaation pohtimaan.
Lääkehoidon opettajana toimiessani kiinnitin huomioita siihen, että moni opiskelija pelkäsi lääkehoidon kursseja, koska heitä oli peloteltu lääkelaskuista ja niiden suorittamisesta sekä lääkehoidon kurssin vaikeudesta. Opettajana keskityinkin siihen, että koitin muuttaa opiskelijan mielikuvaa lääkehoidon osalta myönteisemmäksi. Monelle opiskelijalle ja myös valmiille sairaanhoitajille esimerkiksi lääkelaskut tuottavat pelkoa. On tärkeää kannustaa, motivoida ja antaa aikaa asioiden sisäistämiseen. Tuoda laskut lähelle käytäntöä ja opettaa asioita käytännön tilanteiden/case-esimerkkien kautta. Opetin opiskelijoille selkeitä laskukaavoja ja muistisääntöjä sekä kerroin mistä voi huomata laskun olevan väärin. Lääkehoidon asioissa mietin millaisia asioita opiskelijat käytännössä tarvitsevat, millainen tieto on olennaista ja mitä asioita voi oppia/kehittää työelämässä. Tärkeää on ymmärtää mitä elimistössä tapahtuu, kun ihmiselle määrätään tietty lääke ja miten kyseisellä lääkkeellä pyritään tilannetta parantamaan. Mitä vaikutuksia lääkkeellä tulisi olla ja miten hoitaja voi näitä vaikutuksia tarkkailla.
Ison organisaation kehittämispäällikkönä (1200 työntekijää) ja pienemmän organisaation laatupäällikkönä olen tutkinut lääkehoidon osaamisen tasoa love-tenttitulosten, kyselyin sekä lääkepoikkeamien (Haipro) kautta. Olen kiertänyt lähes 100 yksikössä muutaman vuoden aikana ja tehnyt lääkehoidon toteuttamisesta havaintoja. Havaintojeni mukaan ohjaajat toteuttivat lääkehoitoa, mutta lääkehoidon arviointi jäi varsin vähälle. Haasteita ei niinkään tuoneet lääkelaskut vaan ennemminkin lääkehoidon vaikuttavuuden seuranta, raportointi sekä erilaisten riskilääkkeiden huomioiminen ja riskitilanteiden ennakointi. Yksiköistä toki löytyi erilaisia kehittämiskohteita lääkehoidon laadun näkökulmasta.
Eri organisaatioissa luennoidessani olen huomannut lääkehoidon haasteita: vastuuasioissa, lääkkeiden säilytyksessä ja kulutuksen seurannassa, ajantasaisen lääkelistan ylläpitämisessä sekä lääkehoidon vaikuttavuuden arvioinnoissa. Moni opiskelija ja valmis hoitajakin kokee lääkkeen antamisen olevan vain lääkkeen antamista. Alalla pitkään toimineena ihmettelen tätä asiaa, koska lääkettä ei koskaan tule VAIN antaa, vaan lääkkeen vaikutuksia on myös seurattava ja niistä raportoitava.
Jokainen organisaatio/yksikkö/asiakkaat ovat omanlaisensa. Asiakkaiden sairaudet/lääkkeet vaihtelevat, henkilökunnalla on erilainen osaamisen taso, riippuen monesta asiasta (koulutuspohja, koulutuksen/osaamisen ajantasaisuus, työhistoria ja ympäristön lääkehoidon tarpeet ja haasteet). Näin ollen oleellista olisi selvittää millaista osaamista organisaatiossa/yksikössä tarvitaan ja järjestää täsmäkoulutusta juuri näihin asioihin. Henkilökunnan osaamisen taso kannattaa selvittää ennen koulutusta kyselyin/testein, koska vain siten tiedetään mitä asioita tulee kouluttaa.
Pitkään alalla toimineet tarvitsevat tietoa ajantasaisista ja turvallisista tietolähteistä, QR-koodin hyödyntämisestä lääkkeen tunnistamisessa, lääkkeiden yhteisvaikutusten seurannasta sekä uusista lääkevalmisteista. Tärkeää on huomioida myös yksikkökohtaiset riskit ja riskilääkkeet sekä miten niiden kanssa tulee toimia.
Lääkehoidon osaamisen kehittäminen tulisi olla organisaation/yksikön yhteinen tärkeä tavoite. Jokaisella työntekijällä on oma tärkeä rooli lääkehoidon toteutuksessa. Hoitajat ovat lähellä asiakasta ja havaitsevat parhaiten muutokset asiakkaan tilassa. On helpompi ottaa asioista vastuuta, jos ymmärtää/osaa kiinnittää oikeisiin asioihin huomioita.
Mari Seppänen,
sairaanhoitaja AMK, TtM, Lääkehoidon opettaja, tohtorikoulutettava